Laminoitti suamalaisuudel kirje.

Mitä o suamalaisuus? Se o hankala sano yksinkerttaseste. Mää sanosi joskus aikka takasi et kulttuuri o vähä ko köysi. Se muuttu punojies mukka ja me kansalaise punota kulttuuri köyt. Se voi ol ohkasemp ja toisinas se voi ol paksump. Se voi ol haarautun ja siihe voi liitty lissä köyre pätki. Jos mää tahtosi sano mitä o suamalaisuus ni mu tarttis tunti kaik suamalaise ja kaik Suames asuva. Emmä voi sano et mää tunne mettä ko mää tiärä yhre puu enkä mää voi myäskä sano et mää tunne mere ko mää tunne yhre aallo taik yhre virtaukse. Emmää voi myäskä sano mitä o "suamalaisuus" ko mää tunne yhre suamalaise. Mut mu miälestän iso osa suamalaisuut o semne aito hupsuttelu. Me ei yritet ol mittä muut ko me olla ja me suhtauruta välil höpsöihi asioihi vakavaste.

Voik naurust tul happohyäkkäys?

Millast olis ko olis ruuamaistaja? Ei semne ko maista et onk josaki myrkky vai ei, siinähä voi vaik kual. Enkä mää ainaki haluis syär muitte ruakki, se vert suursuine mää ole et eihä niil jäis enä mittä syämist se jälkke ko mää ole "maistan vähäse". Mää tarkota ny semmost ko jokku yritykse voiva pittä ko maistele et onk joku satsi ny kelvolline vai eik se ol.Sikko olis semtte fiini firma al mil o oikke luannikkai tuattei ni tykkäiskö sillo enä syär taik juar mittä halpa ja ei nii hyvä? Entä sit ko o jonku panimo maistajan? Sää maisteles viini taik olut taik jottai pisi päivä ni eihä su paran men autol ollenkkas töihi. Koit siin sit sano poliisil et "töist mää tule, siäl vähä naukkailti (tyä)kavereitte kans".


Me ihmise tartteta nauru ja huumori. Se o tärkkiä et saa ja voi naura ko muute me varma kualtas. Me kualtas joko tylsyyte taik siihe ko me koiteta pirättä sitä nauru. Jos me kualtas tylsyyte ni se kävis hitaaste. Se kävis nii hitaaste et ei tiär kualek joku vanhuuttas vai tylsyyttäs. Mää veikka et jos kaik olis tylsä ni meijä aivosolu ei sais riittäväste virta ja häviäis poies. Naurupirätys -kualema olis noppia. Siin meilt varmaste loppus happi ko me piretä kät suu eres, kaks sorme siaraimis, kummassaki, ko muute saattas alka räkättämä. Toine vaihtoehto o se et ko me olla pirätet ja pirätet meijä nauru ni josaki vaihes me va pärskähdettäs nii voimakkaste et katkeis verisuan pääst. Taik sikko me olla piret sitä kät meijä suu eres ja oteta se poies et saara happe ni meil menis räkä, taik kuala, väärä kurkku ko me olla unohrettu niäleskel. Iha meijä oma hyvivoinni vuaks mää suasittele naurama sillo ko naurutta.

Toisinas elämä potkase päähä, hunteeraa sitä.

Kyl mää se ole tiänny jo aikka et maailma o epäreilu. Tänäpe vast mää kuitenki tajusi se. Ei meil ol kaikil sama mahrollisut vaa ol koton tänäpe ja huamen ja viäl ylihuamennaki. Ei meil ol kaikil sama mahrollisut rakasta ja rakastu. Eikä me voir pelasta kaikki. Ja jos joku pystyski siihe ni mää luule et se joku olis tehn se jo.


Laste kuulus saar ol lapsi nii kaua ko niitte tartte. Ei pitäs sano et ketä mää saa rakasta ja ketä e. Mää ole ottan tämä kaike ittestäs selvyyten. Mää ole ollu naivi ja ole erelle. Ko jos pitä jotaki "epäreilun" ni tahto tehr jotaki muuttakse se reiluks. Sillo myäs usko siihe et asial voi tehr jottai ja paliki. Mut ei se oikkiaste men sillai. Ain tule olema semtti ihmissi kel ei ol kaik taik mikkä hyvi eikä me voir tehr sil oikke mittä. Mitä jos me kaik ajateltas täl taval?


Mitä jos kukka meist ei ajattel et se o "epäreilu" et joku viärä poies se perhee tykkö? Sillo ei muuttus mikkä. Nyte me saara jottai aikka mut ei sekä kyl pali ol. Sikspä juur, ol se sit kui naivi tahans, meijä tarttis jokase eres hiuka ajatel et mitä me, ei ne, voitas tehr. Kyl se mar nii o et meijä o pali helpomp nukahta ehtool ko syy o jonku toise hartteil mut ei me voir sillai elä.


Mää e voi sano olevan mikkä historia harrastaja mut kyl muu kiinnosta semne "konkreettine" historia. O pali hianomp men ja katto ja kuul ko vaa istu luakas ja koitta ymmärtä. Sillo saa semttee "oikkia" kuva ja käsitykse siit millast o ollu ja mitä o teht. Montta lail uut tiatto oppi ko vaa kulkke silmä auk, viäl paree o kos o vait ja kuuntele siin samal. Kysymäst mää e kiäl, ko kyssy ni tarkotta et o hunteeran.

Elämä o musiikki ja meijä tartte tunti sitä et me voira tunte ittemme.

Mist me tiäretä mitä toise pääs liikku? Jos joku sano mul et me olla kaik pellisi rumpui ni emmää sitä kyl heti tosissan ot. Mut kui varte me ei eres ihmetel sitä ko joku laula se meil ratiost? Kui varte me ei miätit enämp et mitä nua kaik oikke tarkottava ko ne laulava et mää henkitä jumala? Joku o nähn kauhia vaiva ja repin ittes vereslihal ko kirjottan elämätarinas lauluks. Mitä me tehrä ko me kuulla se? Me laiteta äänt isommal ja kiauta mukan. Ei me jäär miättimä et mitä ne ova kokene ja ajatelle ko ne o raapustan runoi meijä kuultavaks.


Jos joku puhu kovaste asia viärest ja käyttä kaike maailma fiinei verttauksi ni millai meijä muka pitäs tiättä et mitä kukaki oikkiaste meina ja milläki? Ei me voir sitä tiättä. Mut me voira ainaki yrittä arvosta toise haavottuvut ja maailmakuva näyttämist sillai et eres vähä funderata mitä ne sana siin hyväs kappales oikke tarkottava.


Meijä tarttis kaikkie hiuka tunti ittiämme. Sit ko me tunneta ittemme ni me voira ruvet kehittämä ittiämme. Mut enne kaikke meijä tartte osat luapu asioist, ei me voir kaikke pitä. Kaik meijä tapahtuma ja tekemise voi ajatel piänin kivin. Yht lail kaik meijä tava su muu. Niist jokane o yks piän kivi. Piän kivi o köykäne ja se o huamattava helppo laitta tasku taik reppu taik johki vastaava paikkas. Mut sikko niit o pali ni ne alkava painama yhä enämp ja meilt alka loppuma tila. Eikä me voir otta fölehi enä uussi kivi. Se tähre meijä tartte osat luapu jostaki meijä vanhemmsit kivist. Ja ettei me heitet meijä hianoimppi kivi menemä meijä tartte tunte ja tiättä kaik meijä kive. Ja mitä enämp me niit tunneta ni sitä enämp me kasveta.


Mu tartte laitta tähä viäl kappale mikä o vaikuttan muhu enite. Se ei ol mu lempi kappalen enkä mää eres erityisemmi siit tykkä. Mut ko mää kuuli tämä kappale ensmäst kertta ni mää itki. Ja mää itki toisel ja kolmannellaki kerral. Enkä mää pysty sitä viäläkä itkemäti kuuntelema. Mut se mikä muhu vaikut oliva sanotukse. Tää kappale o aika varmaste rakkauslaulu mut mu miälestän se voi kertto myäs ystävyyrest. Ja mu kohrallan se kertoki. Kertosäkes lauleta et mää rakasta mu elämään ja mää ole vahva ja taiaomane ja mitä kaikke. Se tartte kuunnel koko kappale et voi ymmärtä et kui hiano juur se kohta o. Mut sen takia muu itket ko mää tiärä et mää e tunne mu kiviän viäl nii hyvi et mää olisi valmis sanoma et mää rakasta mu elämään ja mua ittiän. Mut se o semne mihi mää halua viäl joskus pysty ja mää ole jo pali lähempän pystymist ko mää oli vuas takaperi. Mu kappalen o Robbie Williams - Love my life

Oltti vahvoi, näytetti sisu ja märisti saunas.

Tänäpe mää miättisi et millast o ko o sisukas. Mää ole vähä sitä miält et kaik suamalaise ova sisukkait mut kaik sisukkaa ei ol suamalaissi. Siihe et o sisukas ei tart ol mittä muut ko vähä jääräpää. Saa ol paliki, mut vähinttäs hiuka.


No mitä se sit o jos o 'jääräpää'? Se o vähä ko joku sairaus mut pali pahemp. Ko normaaliste sairaude joko perityvä, tarttuva taik sit kehkeytyvä ittekses. Mut tämä teke sitä kaikke. Kaike pahin o jos tämä kulkke suvus. Sillo ko o sukujuhla ni kyl o poka jääräpäit kool. Kaik ova eri miält keskenäs ja ain mää ole paremp ku tua. Mut ans katto ko olla kahrestas velipoja kans liikenttes ja mää haasta riita. Kyl se veli tiättä et mää ole vääräs ja tehn vääri mut silti se o mu pualellan. Ja sit viäl jos meil sanota et "sää es kyl onnistu tosa" ni kat vaa, kyl mää näytä millai tämä tehrä.


Me suamalaise olla miättiväissi. Mää luule et sen tähre meit luulla tuppisuiks. Mut se ei pir paikkas, ei sit yhtä. Kyl me puhella, mut me tartteta ensteks joku kehe me luateta. Taik sit me tartteta sauna. Sauna o meil tärkkiä ja se mikä siäl tapahtu ni jää sin. Ja toine o mettä. Jos me suamalaise ei pääst mettä taik sauna ni me tulla kaheleiks. Taik oikkiammi enämp kaheleiks.